Kallan reissu 29.08.2018
Maakallan retkelle lähdettiin veli Mikko Rahjan luotsiveneellä Konikarvon satamasta. Sää oli
lempeä kuin kesäinen morsian, aurinko paistoi ja meri oli lähes tyyni. Veneessä saimmekin heittää
suosiolla enimmät palttoot pois päältä.
Aluksi kiersimme Rahjan Sataman kautta, tutustumassa siellä meneillään olevaan isoon ruoppaus
operaatioon. Aikamme ihmeteltyämme matka jatkui kohti Maakallaa. Merimatka taittui nopeaa noin
20 solmun tahtia, joten saimme nauttia riehakkaasta vauhdin hurmasta.
Rantauduttuamme Maakallaan, lähdimme tutustumaan Kallan Kirkkoon, Haminamestarin mökkiin
jossa myös pappi sai pitää majapaikkaa, sekä kalastajamuseoon. Oppaana toimi veli Mikko, ja
saimmekin kuulla erittäin mielenkiintoisia tarinoita Kallan vaiheista pitkin vuosisatoja.
Veli Tapio julkaisi facebookissa kivan tiivistelmän Kallan historiasta ja tässä siitä lainaus:
"Perämerellä on Kalajokeen kuuluva saari Maakalla, jolle Ruotsin Kuningas Aadolf Fredrik sääti
vuonna 1771 itsehallinnon. Sen on Suomen korkein hallintoviranomainen vahvistanut
vuosituhannen vaihteessa, ja siellä valtaa pitää edelleen karikokous, kuten satoja vuosia tätä
ennenkin. Se päättää monista tärkeistä asioista, kuten kirkon katon tervauksesta ja tarvittaessa
karkottaa saarelta epäsopivat henkilöt vaikka ikuisiksi ajoiksi. Eikä sinne kukaan rakenna mitään
ilman karikokouksen lupaa, ja se on hyvä niin. Ympärivuotisia asukkaita ei ole, mutta väkeä siellä
viettää kesäisin aikaansa ja mm. kalastelee."
Nähtävyyksien jälkeen kuljeskelimme saarella ja jututimme natiiveja. Tulipa siinä näpsittyä
muutama valokuvakin.
Matkanjärjestäjänä toiminut veli Mikko oli pistänyt saunan lämpiämään ja kutsui meidät syömään.
Saimme nauttia masun täydeltä herkullista lohikeittoa ruisleivän kera. Ruoka oli erinomaista ja
kattila lähes nuoltiin puhtaaksi. Jälkiruoaksi joimme virkistävät kahvit nisulla höystettynä.
Loppuilta kului saunomisen, uimisen ja leppoisan seurustelun merkeissä. Rahjan sauna sai
erityiskiitosta keuhkot avaavista suolaisista löylyistään.
Kotimatkaan lähdettiin illan pimetessä. Siinä tunnelmallisessa kuunvalossa hiljaa Konikarvoa kohti
seilatessa tuli mieleen, että näinkö ovat ennenvanhaan pirtutrokaritkin rantautuneet Kalajoelle
huomaamattomasti yönsylissä.
Reissu oli todella upea mieleenpainuva kokemus ja siitä tuhannet kiitokset veli Mikolle! Tämä
totisesti kruunasi hienon kesämme.
